Vapaamuurariuden eri muodot ja riitit

Kun ylimuistoisiin traditioihin ja symboleihin perustuva vapaamuurarius eli ns. "sininen vapaamuurarius" oli 1700-luvun alussa järjestäytynyt, alkoi vähitellen syntyä sitä pohjana käyttäviä muita vapaamuurarillisia järjestelmiä. Kaikki ne edustivat vapaamuurarillista moraalifilosofiaa, joka pyrki vanhojen rituaalien välityksellä johdattelemaan miehiä elämän syvimpien kysymysten äärelle, edellyttäen piiriinsä tulevilta uskoa Jumalaan, lähimmäisrakkautta ja suvaitsevaisuutta.

1600-luvulla toimineiden loosien toiminnassa oli runsaasti kristillisiä piirteitä. 1700-luvulla kristilliset painotukset jäivät pois ja loosit hyväksyivät jäsenikseen muitakin kuin kristillistä uskoa tunnustavia – esimerkiksi juutalaisia. 1800-luvun alkupuolella kuitenkin eräät vapaamuurarit alkoivat toivoa rituaaleihinsa uudelleen mukaan kristillisyyttä. Näin sinisen vapaamuurariuden rinnalle alkoi kehittyä kristillisiä legendoja, symboleja ja allegorioita sisältäviä rituaaleja. Tätä kristillistä vapaamuurariuden haaraa alettiin nimittää "skottilaiseksi riitiksi" tai "muinaiseksi ja oikeutetuksi riitiksi". Nykyisin se tunnetaan myös "Rose Croix muurariuden" nimellä. Skottilaisen riitin paikallisia yksiköitä alettiin loosien sijasta kutsua chaptereiksi. Sinisten loosien kristillistä uskoa tunnustavat jäsenet alkoivat pyrkiä jäseniksi myös Rose Croix chaptereihin.

Sininen muurarius toimi omien alueellisten suurloosiensa alaisuudessa. Vähitellen myös skottilainen riitti järjestyi suurloosien tapaan omien korkeimpien neuvostojen alaisuuteen. Ensimmäiset korkeimmat neuvostot syntyivät 1800-luvun alussa. Skottilainen riitti sai erityisen vahvan kasvualustan Amerikassa, mutta myös Euroopassa se levisi nopeasti. Jo 1900-luvun alkupuolella se oli sinisen muurariuden jälkeen jäsenmäärillä mitattuna maailman toiseksi suurin vapaamuurarijärjestelmä. Useimmissa maissa skottilainen riitti on sittemmin palautunut sinisen vapaamuurariuden yleisuskonnollisille linjoille.